Skip to content
CSD logo

The Centre for Sociology of Democracy studies democracy in modern societies. Our projects deal with democracy from different perspectives and with different methods.

»

Read more about CSD

Recent News & Blog Posts

Snapshots of 21st Century Citizenship: New Approaches to Young Citizens’ Political Practices (12–13 Dec)

Two-day seminar, Tampere University

Engagements, grammars, and the public: From the liberal grammar to individual interests

Veikko Eranti’s article in European Journal of Cultural and Political Sociology 5(1-2), 2018 argues that the way the sociology of engagements is currently formulated does not sufficiently allow for analysing public participation and disputes in situations where individual interests play a crucial role in public debates. The article presents a slight reformulation of what Thévenot calls the grammar of individuals in a liberal public (sic), based on a) an understanding of how individual interests relate to the common good and general will, b) the constitution of legitimate actors within polities, and c) the separation between the levels of generality and publicity. This reformulation might be called the grammar of individual interests, clarifying and simplifying earlier terminology.

Suomalaisissa USA-vaalianalyyseissa unohdetaan kansalaisyhteiskunta

Demokratia ei ole yksilölaji, vaikka kaikilla äänestäjillä onkin vain yksi ääni. Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen iso vaikutus oli myös kansalaistoiminnalla, kuten Black Lives Matter -mielenosoituksilla ja vapaaehtoisilla, jotka auttoivat ihmisiä rekisteröitymään äänestäjiksi.

Kuva: Clay Banks (Unsplash)

Eeva Luhtakallio

Teksti on julkaistu aiemmin 10.11.2020 sosiologisessa Ilmiö-verkkolehdessä.
Kuva: Clay Banks / Unsplash.

Yhdysvaltain presidentinvaalien jännitysnäytelmää on seurattu suomalaisessa mediassa tarkasti, ja tilannetta ovat kommentoineet lukuisat asiantuntijat. On ollut monin tavoin valaisevaa kuulla erityisesti ulkopolitiikan tutkijoiden näkemyksiä lukuisissa uutis- ja ajankohtaislähetyksissä. Eräs tärkeä näkökulma tuntuu kuitenkin jääneen niin asiantuntijoilta kuin toimittajilta lähes kokonaan unohduksiin: amerikkalainen kansalaisyhteiskunta ja kansalaistoiminta, erityisesti sen demokraattipuolueeseen kallellaan oleva osa.

Bidenin voiton takana ei ole vain korona tai Trumpin käytös, vaan myös neljä vuotta laajaa ja systemaattista vapaaehtoistyötä. Sen ansiosta esimerkiksi jännitysnäytelmässä keskeiseen asemaan nousseessa Georgiassa on rekisteröitynyt satoja tuhansia uusia äänestäjiä.

Äänestäjien rekisteröinnin avustaminen ja nk. turvaaminen (voter protection) ovat erittäin keskeisiä toimia vaaliosallistumisen tasa-arvoistamiseksi Yhdysvalloissa, sillä ennen kaikkea afroamerikkalaisen väestön asema äänestäjinä on edelleen monissa osavaltioissa vaikea ja epätasa-arvoinen. Äänestäjien turvaamisprojekteissa keskityttiin rekisteröitymisongelmien lisäksi muun muassa avustamaan ihmisiä, jotka halusivat äänestyksen jälkeen varmistaa, että heidän äänensä tulee lasketuksi. Äänen laskematta jäämisen riskit liittyvät muun muassa äänestyslippujen allekirjoitusten vastaavuusongelmiin.

Tähän toimintaan on kuulunut muun muassa vapaaehtoisryhmiä, jotka ovat avustaneet laskemattomuusilmoituksen saaneita äänestäjiä äänestyslipuista otettujen kännykkäkuvien avulla ”korjaamaan” äänestyslipun niin, että se on laskettavissa. Vapaaehtoistyöhön on kuulunut myös laajasti organisoitu puhelinkampanjointi, jossa tuhannet vapaaehtoiset ovat soittaneet äänestäjille eri osavaltioissa ja taivutelleet heitä ensinnäkin osallistumaan vaaleihin ja toiseksi kääntymään Bidenin kannalle.

Demokraattien presidenttiehdokkaaksi kahdesti pyrkineen Bernie Sandersin taakse jo vuoden 2016 vaaleissa rakentunut kansanliike oli monella tavalla avainasemassa vapaaehtoistyön organisoinnissa. Liikkeen osallistujien kyky toipua esivaalien pettymyksestä ja asettua Biden-Harris-kampanjan taakse näytti ensi alkuun heikolta, mutta kääntyi nopeasti uudeksi tarmoksi. Koronarajoitusten noudattamisen vuoksi tämän liikkeen toiminta jäi jossain määrin näkymättömiin ainakin Yhdysvaltain ulkopuolella.

Sen sijaan Suomessakaan ei ole jäänyt näkymättömiin Black Lives Matter -liike, jonka mielenosoitusten erittäin laaja osanotto kaduilla eri puolilla Yhdysvaltoja kertoo sen nauttimasta suuresta kannatuksesta. Kansalaistoiminnan tutkimuksessa on havaittu, että katumielenosoittajien määrä ei suoraan kerro jonkin liikkeen nauttiman kannatuksen laajuutta vaan on yleensä osoitus huomattavasti laajemmasta hiljaisesta kannatuksesta.

Tämä seikka on vuonna 2020 suhteutettava vielä siihen, että niin korona kuin poliisiväkivallan pelko epäilemättä saivat normaalia suuremman osan ihmisistä pysymään kotona. BLM on siis erittäin suuri ja merkittävä kansalaisliike, joka on saanut mukaansa mitä todennäköisimmin paljon ihmisiä, joilla ei ole erityisen rohkaisevia kokemuksia Yhdysvaltain poliittisesta järjestelmästä.

Poliisiväkivallan uhrina menehtyneen George Floydin kuoleman ajoitus sekä presidentti Trumpin väheksyvä ja halveeraava suhtautuminen siihen ja sen jälkeen käynnistyneisiin tapahtumiin on saattanut tehdä äänestämisestä houkuttelevaa monille sellaisille, jotka eivät ole ennen harkinneetkaan rekisteröitymistä ja äänestämistä. Samalla BLM-liikkeen käänteet ovat vaikuttaneet molempien leirien äänestäjiin, sillä protestien uhkaavuus sai myös Trumpin kuria ja järjestystä lupailleelle kampanjalle lisää kannattajia.

Esimerkiksi New York Timesin alustavan arvion (7.11.2020) mukaan BLM on kuitenkin tuonut enemmän ihmisiä Bidenin kuin Trumpin taakse. Vaikka Biden kampanjoidessaan varoi visusti tukemasta räjähdysherkkiä mielenosoituksia, Trump saatteli omalla toiminnallaan BLM-kannattajia yhdistämään aktivisminsa ja äänestämisen Trumpia vastaan.

On tärkeää puhua kampanjarahoituksesta, koronasta ja taloudesta. On kuitenkin yhtä lailla tärkeää puhua kansalaisyhteiskunnasta, sillä vaikka (lähes) jokaisella on vaaleissa yksi ääni USA:ssa kuten Suomessakin, mikään yksilölaji demokratia ei ole. Äänestäjät eivät tee ratkaisujaan vain erillisinä laskelmoivina atomeina, vaan nojautuen kollektiivisiin suuntauksiin, jotka kokevat tärkeiksi.

Niin tekivät monet Trumpin äänestäjät – joiden kuulimme haastatteluissa sanovan esimerkiksi, etteivät pidä Trumpista, mutta vastustavat aborttia – ja niin tekivät lopulta vielä useammat Bidenia äänestäneet, jotka panivat syrjään ehkä katkeruutensa Sandersin tappiosta tai oman välittömän etunsa tukeakseen kollektiivista projektia tasavertaisemmin kansalaisiaan kohtelevasta USA:sta.

Pekka

Leave a Comment