Skip to content
CSD logo

The Centre for Sociology of Democracy studies democracy in modern societies. Our projects deal with democracy from different perspectives and with different methods.

»

Read more about CSD

Recent News & Blog Posts

Snap-along ethnography: Studying visual politicization in the social media age

In their article, Luhtakallio and Meriluoto argue that two significant shifts, namely, the blurring of lives offline and online and the increasing significance of the visual character of these lives, pose new challenges to social science research methods.

Nuorten ääni ravintola-alalla vallitsevista ongelmista on syytä ottaa vakavasti

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta Lotta Junnilaisen ja Lotta Haikkolan haastatteluiden perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin.

Kahdeksan kuplan Suomi – yhteiskunnan muutosten syvät tarinat

Kahdeksan kuplan Suomi kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta: sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Se kertoo myös tahdosta ja tunteista, jotka sitovat ihmisiä yhteen. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemme tarinoita?

Hyvä naapuri, hyvä suomalainen – erontekojen ja kuulumisen käytännöt Helsingin monietnisillä asuinalueilla

Linda Haapajärven, Jutta Juveniuksen ja Lotta Junnilaisen artikkeli valittiin Sosiologia-lehden toimituskauden 2020-2021 parhaan artikkelin palkinnon voittajaksi.

Place Narratives and the Experience of Class : Comparing Collective Destigmatization Strategies in Two Social Housing Neighborhoods

In her article, Lotta Junnilainen tackles the question of how particular places shape responses to stigmatization.

Organizing natures : justification and the critique in the development of organic agriculture in Finland

In his dissertation, Tomi Lehtimäki examines organic agriculture and the attempts to transform agricultural systems into more ecological and sustainable forms.

Sosiaaliturvajärjestelmä ei tue kulttuurialan itsensätyöllistäjiä

Koronapandemian synnyttämä kriisi on runnellut pahoin kulttuurialaa, josta on tullut maailmanlaajuisesti yksi eniten pandemiasta kärsineistä aloista. Lotta Junnilaisen tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurialan itsensätyöllistäjien asemaa palkkatyösuhteiden ulkopuolella.

Oikeuttamisverkostot : miten analysoida julkisissa keskusteluissa esitettyjen oikeutusten keskinäisiä suhteita

Artikkelissa esitetään Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisteoriaan sekä Eeva Luhtakallion ja Tuomas Ylä-Anttilan kehittämään julkisen oikeuttamisen analyysiin (JOA)
perustuva metodi, joka havainnollistaa ja visualisoi moraalisen oikeuttamisen kategorioiden verkostoitumista.

Reflections on the Russian aggression in Ukraine from a Finnish perspective

The war in Ukraine has evoked immediate gut reactions from a distant, yet very mobilizable collective memory reserve in Finland: Russia, again. And: Are we next? We have certainly seen this one before, even though nobody wanted to see it coming this time.

Social media platforms as a tool for Elokapina’s activism

Activists participating in the environmental movement Elokapina see the sharing of images and videos in social media as a tool to tell people about daily protest activities, challenge the perceptions that people have of demonstrators and reach a wider audience for their message than would be possible through physical demonstrations. However, the personal nature of social media may also give rise to feelings of inadequacy and expose activists to strong negative attention.

Nuorten ääni ravintola-alalla vallitsevista ongelmista on syytä ottaa vakavasti

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta Lotta Junnilaisen ja Lotta Haikkolan haastatteluiden perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin.

rest

Lotta Junnilainen ja Lotta Haikkola

Teksti on julkaistu YP-lehdessä 13.9.2021.

Viime viikkoina ravintola-alan epäkohdat ovat nousseet julkisuuteen, kun alan nuoret työntekijät kyllästyivät olemaan hiljaa. Tutkijoina olemme seuranneet keskustelua kiinnostuneena ja samalla ihailleet nuoria, jotka omilla nimillään ja kasvoillaan ovat kertoneet kohtaamistaan ongelmista.

Olemme viimeisen vuoden aikana haastatelleet ravintola-alalla työskenteleviä nuoria kahdessa eri tutkimushankkeessa. He tekivät töitä tarjoilijoina, kokkeina ja baarityöntekijöinä ympäri Suomea hyvin erilaisissa ravintoloissa, monet osa-aikaisina tai nollatuntisopimuksella. Koronapandemia aikana monet olivat lomautettuina.

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta haastatteluidemme perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä lähes neljäsosa on 18–24-vuotiaita (Tanner 2019, 9), joten nuorten kokemuksia kannattaa kuunnella. 

Kuormittavaa työtä, epätyypillisiä työsopimuksia

Työ ravintola-alalla on kiireistä, kuormittavaa ja matalasti palkattua. Julkisuuteen nousseet epäkohdat eivät yllätä, sillä tavanomaisten työsuhteiden ja työpäivien kuvauksen lisäksi kuulimme haastatteluissa toistuvia tarinoita työnantajista, jotka kieltävät sairaslomia, jättävät palkkoja maksamatta, eivätkä noudata työsopimuksia. Puhumattakaan 10 litran ämpäreistä, joihin pitäisi pissata takahuoneessa, sillä vessaan asti meneminen vie liikaa aikaa. Työvuorot saattoivat venyä 14-tuntisiksi, taukoja ei ehditä pitää, eikä ravintolan sulkemisajankohdasta ja työvuoron päättymisestä ylipäätään ollut vuoron alussa aina tietoa. Kiireen takia työergonomiaan on hankala kiinnittää huomiota, jolloin voi tulla fyysisiä ongelmia. 

Esimerkit eivät koske kaikkia ravintoloita, mutta kuvaavat niitä vaikeita tilanteita, joita nuoret joutuvat toistuvasti ratkomaan. He ovat ongelmien edessä usein myös hyvin yksin, sillä omista oikeuksista on vaikea pitää kiinni, eivätkä ne aina ole nuorilla edes tiedossa. Nuorilta odotetaan jatkuvaa joustamista ja sopeutumista alalla vakiintuneisiin toimintatapoihin.  

Ravintola-alalla on tavallista, että työntekijät ovat jossain muussa kuin vakituisessa kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa. Majoitus- ja ravitsemisalalla osa-aikaisesti työskentelee noin 40 prosenttia palkansaajista, kun vastaava luku kaikkien palkansaajien kohdalla on noin 15 prosenttia. Nollatuntisopimuksella töitä tekee alalla 13 prosenttia työntekijöistä (Tanner 2019). Epätyypilliset työsuhteet altistavat palkkatyököyhyydelle (Tanner 2019) ja tekevät toimeentulosta epävarmaa. Haastatteluissa nuoret kertoivat täydentävänsä niukkaa toimeentuloa tekemällä töitä palkanlisien takia iltaisin ja viikonloppuisin, tekemällä kahta työtä, tai kääntymällä aika ajoin sosiaaliturvan puoleen. 

Koronapandemian alkaessa työt vähenivät välittömästi, samalla kun vähissä työvuoroissa saattoi olla alimiehityksen takia tavallistakin kiireisempää. Lomautetuista monet alkoivat pohtia erään haastateltavan tavoin alan vaihtoa: ”Sitä rupes miettiin, että oisko jotain muita vaihtoehtoja, mitkä olis vähän vähemmän hektisiä, kun ei ollukkaan jatkuvasti väsynyt, ei jatkuvasti särkenyt joka paikkaan tai ollu jatkuvasti stressissä”. 

Työoloja vaikea parantaa, vaihtoehdoksi jää äänestää jaloilla

Nuorilla työntekijöillä on huonot mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Ongelmat eivät helposti nouse esiin, sillä kuormittavia työoloja ja epävarmuutta pidetään alan tapana. Kova työnteko ja yksilön kyky selvitä kovissa oloissa ovat myös osa ammattiylpeyttä. Alalla on mahdollista edetä nopeasti, mikä tarkoittaa, että esihenkilöasemassa olevat saattavat myös olla hyvin nuoria ja tiedot työehdoista olla vähäisiä vastuullisesta asemasta huolimatta. Haastatelluista nuorista osa ei kuulunut ammattiliittoon ollenkaan. Monet heistä, jotka kuuluivat, kertoivat, että ammattiliitosta avun saaminen ilman kokoaikaista jatkuvaa palkkatyösuhdetta voi olla vaikeaa: ”Mä soitin PAM:iin ja ne sano että ei voi oikein mitään tehä kun sul on määräaikanen soppari”, eräs nuori kertoo. 

Näistä syistä oikeastaan ainoa toimiva keino parantaa työolojaan on äänestää jaloillaan ja toivoa, että uusi työnantaja on edellistä parempi. Työntekijöiden kova vaihtuvuus on kuitenkin ongelma, sillä ravintola-alalla tiivis työporukka on jaksamisen ja työn mielekkyyden kannalta kaikkein tärkeintä. Kun epätyypillisiä työsuhteita on paljon ja työpaikkoja vaihdetaan usein, solidaarisia ja yhteisistä saavutuksista ylpeitä työyhteisöjä ei pääse syntymään. 

Alan ongelmat kertovat työelämän eriytymisestä

Ravintola-alan ongelmissa ei ole kyse vain ravintola-alasta, vaan laajemmin työelämän eriytymisestä. Tarjolla on paljon koulutusta vaativaa hyvin palkattua työtä, mutta koko ajan vähemmän sellaista työtä, jota voi tehdä vain vähäisellä koulutuksella (SAK 2017). Ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa työskenteleekin alan koulutuksen saaneiden lisäksi paljon ihmisiä vähäisellä koulutuksella. Tutkimusten mukaan pienipalkkaisia palvelualan töitä tekevät erityisesti matalasti koulutetut nuoret, naiset ja ulkomaalaistaustaiset – siis ihmiset, jotka muutenkin ovat heikommassa asemassa saamaan äänensä kuuluviin. 

Nuorten kokemuksiin on tärkeää suhtautua vakavasti. Ravintola-ala tarjoaa mahdollisuuden päästä kiinni työelämään koulutuksesta riippumatta, eikä ole yhdentekevää, millaisen käsityksen työelämästä nuoret työuransa alussa saavat. Vähäisesti koulutettujen nuorten yhteiskunnallisesta osallistumisesta on lisäksi kannettu paljon huolta, joten olisi nurinkurista, jos nuoria ei kuunneltaisi nyt kun he tarttuvat työelämän ongelmiin ja haluavat muutosta. Ehkä tätä kautta löytyisi ratkaisu myös ravintola-alan työvoimapulaan.

Joel