The Centre for Sociology of Democracy studies democracy in modern societies. Our projects deal with democracy from different perspectives and with different methods.
»
Recent News & Blog Posts
In their chapter for the Concise Encyclopedia of Applied Ethics in the Social Sciences, Taina Meriluoto and Eeva Luhtakallio discuss the specificities of ethical questions when studying a political topic, in particular social movements and activists in stigmatized or risky positions.
By discussing current youth’s democratic practices and introducing the concept of visual politicization, Eeva Luhtakallio, Taina Meriluoto and Carla Malafaia argue for a reconsideration of what we understand as political action and propose new methodological tools for analyzing it.
In their article, Carla Malafaia, Jenni Kettunen and Eeva Luhtakallio explore the function of bodies as tools of visibility in ritualised online-offline performances. By analysing performative protests, the authors shed light on the importance of paying attention to non-verbal levels of political action and argumentation.
In this editorial Carla Malafaia, Maria Fernandes-Jesus and Eeva Luhtakallio discuss the new diverse ways young generations have become mobilized to tackle the climate crisis and picture ways towards a common world and practices.
The Pepe the Frog Image-Meme in Hong Kong: Visual Recurrences and Gender Fluidity on the LIHKG Forum
Using a combination of a computational big data analysis and a qualitative analysis, Katrien Jakobs, Degel Cheung, Vasileios Maltezos and Cecilia Wong examine how activists used the Pepe the Frog image-meme to make statements about Hong Kong politics, gender and democracy during the 2019 Anti-Extradition Bill and Law Movement.
In her article, Carla Malafaia studies how youths manage their activism and argues that activists construct margins of resistance in their political practices by incorporating processes that interrupt adult structures while reframing educational imagination.
In their article, by augmenting Mouffe’s agonistic pluralism with Thévenot’s pragmatic sociology, Veikko Eranti and Taina Meriluoto develop both an analytical framework for a more nuanced study of urban politics as sites of democracy and a detailed conceptualization of pluralism in democracy.
In their article, Eeva Luhtakallio and Taina Meriluoto argue that a fame-based logic has become dominant in the strategies of actors in many different situations concerning political action in public. By recognizing the fame-based values informing public action with a pragmatist approach, they argue that a wider variety of action can be recognized as public action and the normative foundations that inform people’s action in public can be interrogated.
In their article, Luhtakallio, Ylä-Anttila and Lounela compare the efforts of civil society organizations to influence climate change policymaking in three countries with very different traditions of democratic decision making.
In her article, Taina Meriluoto conceptualizes selfies as reflexive practices of self-coordination, and develops an analytical framework adapted from the literature of sociology of engagements for their analysis.
Nuorten ääni ravintola-alalla vallitsevista ongelmista on syytä ottaa vakavasti
Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta Lotta Junnilaisen ja Lotta Haikkolan haastatteluiden perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin.
Lotta Junnilainen ja Lotta Haikkola
Teksti on julkaistu YP-lehdessä 13.9.2021.
Viime viikkoina ravintola-alan epäkohdat ovat nousseet julkisuuteen, kun alan nuoret työntekijät kyllästyivät olemaan hiljaa. Tutkijoina olemme seuranneet keskustelua kiinnostuneena ja samalla ihailleet nuoria, jotka omilla nimillään ja kasvoillaan ovat kertoneet kohtaamistaan ongelmista.
Olemme viimeisen vuoden aikana haastatelleet ravintola-alalla työskenteleviä nuoria kahdessa eri tutkimushankkeessa. He tekivät töitä tarjoilijoina, kokkeina ja baarityöntekijöinä ympäri Suomea hyvin erilaisissa ravintoloissa, monet osa-aikaisina tai nollatuntisopimuksella. Koronapandemia aikana monet olivat lomautettuina.
Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta haastatteluidemme perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä lähes neljäsosa on 18–24-vuotiaita (Tanner 2019, 9), joten nuorten kokemuksia kannattaa kuunnella.
Kuormittavaa työtä, epätyypillisiä työsopimuksia
Työ ravintola-alalla on kiireistä, kuormittavaa ja matalasti palkattua. Julkisuuteen nousseet epäkohdat eivät yllätä, sillä tavanomaisten työsuhteiden ja työpäivien kuvauksen lisäksi kuulimme haastatteluissa toistuvia tarinoita työnantajista, jotka kieltävät sairaslomia, jättävät palkkoja maksamatta, eivätkä noudata työsopimuksia. Puhumattakaan 10 litran ämpäreistä, joihin pitäisi pissata takahuoneessa, sillä vessaan asti meneminen vie liikaa aikaa. Työvuorot saattoivat venyä 14-tuntisiksi, taukoja ei ehditä pitää, eikä ravintolan sulkemisajankohdasta ja työvuoron päättymisestä ylipäätään ollut vuoron alussa aina tietoa. Kiireen takia työergonomiaan on hankala kiinnittää huomiota, jolloin voi tulla fyysisiä ongelmia.
Esimerkit eivät koske kaikkia ravintoloita, mutta kuvaavat niitä vaikeita tilanteita, joita nuoret joutuvat toistuvasti ratkomaan. He ovat ongelmien edessä usein myös hyvin yksin, sillä omista oikeuksista on vaikea pitää kiinni, eivätkä ne aina ole nuorilla edes tiedossa. Nuorilta odotetaan jatkuvaa joustamista ja sopeutumista alalla vakiintuneisiin toimintatapoihin.
Ravintola-alalla on tavallista, että työntekijät ovat jossain muussa kuin vakituisessa kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa. Majoitus- ja ravitsemisalalla osa-aikaisesti työskentelee noin 40 prosenttia palkansaajista, kun vastaava luku kaikkien palkansaajien kohdalla on noin 15 prosenttia. Nollatuntisopimuksella töitä tekee alalla 13 prosenttia työntekijöistä (Tanner 2019). Epätyypilliset työsuhteet altistavat palkkatyököyhyydelle (Tanner 2019) ja tekevät toimeentulosta epävarmaa. Haastatteluissa nuoret kertoivat täydentävänsä niukkaa toimeentuloa tekemällä töitä palkanlisien takia iltaisin ja viikonloppuisin, tekemällä kahta työtä, tai kääntymällä aika ajoin sosiaaliturvan puoleen.
Koronapandemian alkaessa työt vähenivät välittömästi, samalla kun vähissä työvuoroissa saattoi olla alimiehityksen takia tavallistakin kiireisempää. Lomautetuista monet alkoivat pohtia erään haastateltavan tavoin alan vaihtoa: ”Sitä rupes miettiin, että oisko jotain muita vaihtoehtoja, mitkä olis vähän vähemmän hektisiä, kun ei ollukkaan jatkuvasti väsynyt, ei jatkuvasti särkenyt joka paikkaan tai ollu jatkuvasti stressissä”.
Työoloja vaikea parantaa, vaihtoehdoksi jää äänestää jaloilla
Nuorilla työntekijöillä on huonot mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Ongelmat eivät helposti nouse esiin, sillä kuormittavia työoloja ja epävarmuutta pidetään alan tapana. Kova työnteko ja yksilön kyky selvitä kovissa oloissa ovat myös osa ammattiylpeyttä. Alalla on mahdollista edetä nopeasti, mikä tarkoittaa, että esihenkilöasemassa olevat saattavat myös olla hyvin nuoria ja tiedot työehdoista olla vähäisiä vastuullisesta asemasta huolimatta. Haastatelluista nuorista osa ei kuulunut ammattiliittoon ollenkaan. Monet heistä, jotka kuuluivat, kertoivat, että ammattiliitosta avun saaminen ilman kokoaikaista jatkuvaa palkkatyösuhdetta voi olla vaikeaa: ”Mä soitin PAM:iin ja ne sano että ei voi oikein mitään tehä kun sul on määräaikanen soppari”, eräs nuori kertoo.
Näistä syistä oikeastaan ainoa toimiva keino parantaa työolojaan on äänestää jaloillaan ja toivoa, että uusi työnantaja on edellistä parempi. Työntekijöiden kova vaihtuvuus on kuitenkin ongelma, sillä ravintola-alalla tiivis työporukka on jaksamisen ja työn mielekkyyden kannalta kaikkein tärkeintä. Kun epätyypillisiä työsuhteita on paljon ja työpaikkoja vaihdetaan usein, solidaarisia ja yhteisistä saavutuksista ylpeitä työyhteisöjä ei pääse syntymään.
Alan ongelmat kertovat työelämän eriytymisestä
Ravintola-alan ongelmissa ei ole kyse vain ravintola-alasta, vaan laajemmin työelämän eriytymisestä. Tarjolla on paljon koulutusta vaativaa hyvin palkattua työtä, mutta koko ajan vähemmän sellaista työtä, jota voi tehdä vain vähäisellä koulutuksella (SAK 2017). Ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa työskenteleekin alan koulutuksen saaneiden lisäksi paljon ihmisiä vähäisellä koulutuksella. Tutkimusten mukaan pienipalkkaisia palvelualan töitä tekevät erityisesti matalasti koulutetut nuoret, naiset ja ulkomaalaistaustaiset – siis ihmiset, jotka muutenkin ovat heikommassa asemassa saamaan äänensä kuuluviin.
Nuorten kokemuksiin on tärkeää suhtautua vakavasti. Ravintola-ala tarjoaa mahdollisuuden päästä kiinni työelämään koulutuksesta riippumatta, eikä ole yhdentekevää, millaisen käsityksen työelämästä nuoret työuransa alussa saavat. Vähäisesti koulutettujen nuorten yhteiskunnallisesta osallistumisesta on lisäksi kannettu paljon huolta, joten olisi nurinkurista, jos nuoria ei kuunneltaisi nyt kun he tarttuvat työelämän ongelmiin ja haluavat muutosta. Ehkä tätä kautta löytyisi ratkaisu myös ravintola-alan työvoimapulaan.
