Skip to content
CSD logo

The Centre for Sociology of Democracy studies democracy in modern societies. Our projects deal with democracy from different perspectives and with different methods.

»

Read more about CSD

Recent News & Blog Posts

Citizens in Training: How institutional youth participation produces bystanders and active citizens in Finland

In his dissertation Georg Boldt identified four individual level outcomes of youth participation.

Planeetan kokoinen arki

Planeetan kokoinen arki auttaa ymmärtämään, miten moninaisilla tavoilla jokapäiväinen elämä, sitä määrittävä politiikka sekä taustalla vaikuttavat ajattelutavat kytkeytyvät ympäristökriiseihin.

Making a deal with the devil? Portuguese and Finnish activists’ everyday negotiations on the value of social media

In their article, Carla Malafaia and Taina Meriluoto explores how young activists in Portugal and Finland negotiate the value of social media in their practices.

Grievable images – the war in Ukraine in visual social media

The war in Ukraine and its refugees have evoked a wave of compassion among Europeans, to an extent that has not been seen with people fleeing the war in Syria, for instance. An overview of social media content illustrating the war helps us understand how the visualisation of the war influences people’s perceptions and attitudes towards Ukrainians. By emphasising the Europeanness of Ukraine, the threat posed by Russia and the clear moral set-up of the war, the images bring Ukrainian fates closer and make them grievable.

A genealogy of democratic participation: the collective and the individual in postmaterial capitalism

In his article, Georg Boldt examines the genealogy of democratic participation.

Everyday, local, public: in search of young people’s understanding of democracy

In their article, Georg Boldt and Veikko Eranti look at a particular channel for youth participation and democracy education,
meant to provide avenue for young people to present their ideas for the development of their
surrounding society.

Topic modeling for frame analysis: A study of media debates on climate change in India and USA

In their article, Tuukka Ylä-Anttila, Veikko Eranti and Anna Kukkonen examine media debates on climate change in India and the United States.

Going Overboard: How Ironic Group Style Becomes Political on an Anonymous Imageboard

A mixed-methods study by Tuukka Ylä-Anttila, Veikko Eranti and Sam Hardwick investigates politics on Overboard, a Finnish imageboard.

Social Media and the Emergence, Establishment and Transformation of the Right-Wing Populist Finns Party

In his article, Tuukka Ylä-Anttila assesses the significance of social media for the Finns Party and the related anti-immigration movement from 2007 to the present day, in light of theories on the relationship of populism and social media.

Call for Papers open for special issue on “Education and Climate Activism: Youth democratic practices and imaginations towards a common world”

The Educação, Sociedade & Culturas journal (ESC – Education, Society and Cultures) has released a call for papers for a special issue to be published in 2022, “Education and Climate Activism: Youth democratic practices and imaginations towards a common world” with guest editors Carla Malafaia (ImagiDem, University of Porto), Maria Fernandes-Jesus (University of Sussex) and Eeva Luhtakallio (ImagiDem, University of Helsinki).

Nuorten ääni ravintola-alalla vallitsevista ongelmista on syytä ottaa vakavasti

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta Lotta Junnilaisen ja Lotta Haikkolan haastatteluiden perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin.

rest

Lotta Junnilainen ja Lotta Haikkola

Teksti on julkaistu YP-lehdessä 13.9.2021.

Viime viikkoina ravintola-alan epäkohdat ovat nousseet julkisuuteen, kun alan nuoret työntekijät kyllästyivät olemaan hiljaa. Tutkijoina olemme seuranneet keskustelua kiinnostuneena ja samalla ihailleet nuoria, jotka omilla nimillään ja kasvoillaan ovat kertoneet kohtaamistaan ongelmista.

Olemme viimeisen vuoden aikana haastatelleet ravintola-alalla työskenteleviä nuoria kahdessa eri tutkimushankkeessa. He tekivät töitä tarjoilijoina, kokkeina ja baarityöntekijöinä ympäri Suomea hyvin erilaisissa ravintoloissa, monet osa-aikaisina tai nollatuntisopimuksella. Koronapandemia aikana monet olivat lomautettuina.

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta haastatteluidemme perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä lähes neljäsosa on 18–24-vuotiaita (Tanner 2019, 9), joten nuorten kokemuksia kannattaa kuunnella. 

Kuormittavaa työtä, epätyypillisiä työsopimuksia

Työ ravintola-alalla on kiireistä, kuormittavaa ja matalasti palkattua. Julkisuuteen nousseet epäkohdat eivät yllätä, sillä tavanomaisten työsuhteiden ja työpäivien kuvauksen lisäksi kuulimme haastatteluissa toistuvia tarinoita työnantajista, jotka kieltävät sairaslomia, jättävät palkkoja maksamatta, eivätkä noudata työsopimuksia. Puhumattakaan 10 litran ämpäreistä, joihin pitäisi pissata takahuoneessa, sillä vessaan asti meneminen vie liikaa aikaa. Työvuorot saattoivat venyä 14-tuntisiksi, taukoja ei ehditä pitää, eikä ravintolan sulkemisajankohdasta ja työvuoron päättymisestä ylipäätään ollut vuoron alussa aina tietoa. Kiireen takia työergonomiaan on hankala kiinnittää huomiota, jolloin voi tulla fyysisiä ongelmia. 

Esimerkit eivät koske kaikkia ravintoloita, mutta kuvaavat niitä vaikeita tilanteita, joita nuoret joutuvat toistuvasti ratkomaan. He ovat ongelmien edessä usein myös hyvin yksin, sillä omista oikeuksista on vaikea pitää kiinni, eivätkä ne aina ole nuorilla edes tiedossa. Nuorilta odotetaan jatkuvaa joustamista ja sopeutumista alalla vakiintuneisiin toimintatapoihin.  

Ravintola-alalla on tavallista, että työntekijät ovat jossain muussa kuin vakituisessa kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa. Majoitus- ja ravitsemisalalla osa-aikaisesti työskentelee noin 40 prosenttia palkansaajista, kun vastaava luku kaikkien palkansaajien kohdalla on noin 15 prosenttia. Nollatuntisopimuksella töitä tekee alalla 13 prosenttia työntekijöistä (Tanner 2019). Epätyypilliset työsuhteet altistavat palkkatyököyhyydelle (Tanner 2019) ja tekevät toimeentulosta epävarmaa. Haastatteluissa nuoret kertoivat täydentävänsä niukkaa toimeentuloa tekemällä töitä palkanlisien takia iltaisin ja viikonloppuisin, tekemällä kahta työtä, tai kääntymällä aika ajoin sosiaaliturvan puoleen. 

Koronapandemian alkaessa työt vähenivät välittömästi, samalla kun vähissä työvuoroissa saattoi olla alimiehityksen takia tavallistakin kiireisempää. Lomautetuista monet alkoivat pohtia erään haastateltavan tavoin alan vaihtoa: ”Sitä rupes miettiin, että oisko jotain muita vaihtoehtoja, mitkä olis vähän vähemmän hektisiä, kun ei ollukkaan jatkuvasti väsynyt, ei jatkuvasti särkenyt joka paikkaan tai ollu jatkuvasti stressissä”. 

Työoloja vaikea parantaa, vaihtoehdoksi jää äänestää jaloilla

Nuorilla työntekijöillä on huonot mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Ongelmat eivät helposti nouse esiin, sillä kuormittavia työoloja ja epävarmuutta pidetään alan tapana. Kova työnteko ja yksilön kyky selvitä kovissa oloissa ovat myös osa ammattiylpeyttä. Alalla on mahdollista edetä nopeasti, mikä tarkoittaa, että esihenkilöasemassa olevat saattavat myös olla hyvin nuoria ja tiedot työehdoista olla vähäisiä vastuullisesta asemasta huolimatta. Haastatelluista nuorista osa ei kuulunut ammattiliittoon ollenkaan. Monet heistä, jotka kuuluivat, kertoivat, että ammattiliitosta avun saaminen ilman kokoaikaista jatkuvaa palkkatyösuhdetta voi olla vaikeaa: ”Mä soitin PAM:iin ja ne sano että ei voi oikein mitään tehä kun sul on määräaikanen soppari”, eräs nuori kertoo. 

Näistä syistä oikeastaan ainoa toimiva keino parantaa työolojaan on äänestää jaloillaan ja toivoa, että uusi työnantaja on edellistä parempi. Työntekijöiden kova vaihtuvuus on kuitenkin ongelma, sillä ravintola-alalla tiivis työporukka on jaksamisen ja työn mielekkyyden kannalta kaikkein tärkeintä. Kun epätyypillisiä työsuhteita on paljon ja työpaikkoja vaihdetaan usein, solidaarisia ja yhteisistä saavutuksista ylpeitä työyhteisöjä ei pääse syntymään. 

Alan ongelmat kertovat työelämän eriytymisestä

Ravintola-alan ongelmissa ei ole kyse vain ravintola-alasta, vaan laajemmin työelämän eriytymisestä. Tarjolla on paljon koulutusta vaativaa hyvin palkattua työtä, mutta koko ajan vähemmän sellaista työtä, jota voi tehdä vain vähäisellä koulutuksella (SAK 2017). Ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa työskenteleekin alan koulutuksen saaneiden lisäksi paljon ihmisiä vähäisellä koulutuksella. Tutkimusten mukaan pienipalkkaisia palvelualan töitä tekevät erityisesti matalasti koulutetut nuoret, naiset ja ulkomaalaistaustaiset – siis ihmiset, jotka muutenkin ovat heikommassa asemassa saamaan äänensä kuuluviin. 

Nuorten kokemuksiin on tärkeää suhtautua vakavasti. Ravintola-ala tarjoaa mahdollisuuden päästä kiinni työelämään koulutuksesta riippumatta, eikä ole yhdentekevää, millaisen käsityksen työelämästä nuoret työuransa alussa saavat. Vähäisesti koulutettujen nuorten yhteiskunnallisesta osallistumisesta on lisäksi kannettu paljon huolta, joten olisi nurinkurista, jos nuoria ei kuunneltaisi nyt kun he tarttuvat työelämän ongelmiin ja haluavat muutosta. Ehkä tätä kautta löytyisi ratkaisu myös ravintola-alan työvoimapulaan.

Joel