Skip to content
CSD logo

The Centre for Sociology of Democracy studies democracy in modern societies. Our projects deal with democracy from different perspectives and with different methods.

»

Read more about CSD

Recent News & Blog Posts

Call for Papers open for special issue on “Education and Climate Activism: Youth democratic practices and imaginations towards a common world”

The Educação, Sociedade & Culturas journal (ESC – Education, Society and Cultures) has released a call for papers for a special issue to be published in 2022, “Education and Climate Activism: Youth democratic practices and imaginations towards a common world” with guest editors Carla Malafaia (ImagiDem, University of Porto), Maria Fernandes-Jesus (University of Sussex) and Eeva Luhtakallio (ImagiDem, University of Helsinki).

Karine Clément: Le rond-point de Saint-Avold

The book is the result of a co-writing process between Karine Clement of ImagiDem and dozens of yellow vests from the roundabout of Saint-Avold, where she has conducted her fieldwork since November 2018.

Suomalaisissa USA-vaalianalyyseissa unohdetaan kansalaisyhteiskunta

Demokratia ei ole yksilölaji, vaikka kaikilla äänestäjillä onkin vain yksi ääni. Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen iso vaikutus oli myös kansalaistoiminnalla, kuten Black Lives Matter -mielenosoituksilla ja vapaaehtoisilla, jotka auttoivat ihmisiä rekisteröitymään äänestäjiksi.

The actions of Extinction Rebellion Finland showcase new visual forms of politicisation

Images play an increasingly large role in social participation. Protests, demands and even entire processes of politicisation may take a purely visual form. In this text, we analyse paired photographs that went viral immediately after the civil disobedience actions of Extinction Rebellion Finland as a form of politicisation. Images are a powerful means of communication – indeed, it is revealing that the social commentary in Finland has revolved intensely around a handful of smartphone snapshots.

Eeva Luhtakallio on visual politics at Politiikkaradio

ImagiDem’s PI Professor Eeva Luhtakallio discussed images as tools of political participation and topical environmental activism in Finland in YLE Politiikkaradio podcast.

ImagiDem members and advisors at kick-off

ImagiDem mini kick-off: Visual participation of young Europeans – snapshots from France, Finland and Portugal

On 24 September 2020 ImagiDem’s kick-off seminar discussed how the increasing emphasis on visual forms of communication affects young people’s societal participation and the way in which they construct democracy. The seminar featured short presentations of visual participation from three European countries: France, Finland and Portugal. The event was streamed online.

POSTPONED: Visual Studies Lab Masterclass: How to study the visual in social media?

The planned Masterclass on visual analysis at the University of Helsinki has been postponed.

TAPAHTUMA SIIRTYY: Tämä pitää nähdä! – kuva yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä

Tapahtuma siirtyy järjestettäväksi myöhemmin.

POSTPONED: Visual participation of young Europeans – snapshots from France, Finland and Portugal

The event has been postponed. The new date and venue will be announced later.

Politicization of migration in the countermedia style

Countermedia are partisan media that oppose conventional media and the establishment.

Nuorten ääni ravintola-alalla vallitsevista ongelmista on syytä ottaa vakavasti

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta Lotta Junnilaisen ja Lotta Haikkolan haastatteluiden perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin.

rest

Lotta Junnilainen ja Lotta Haikkola

Teksti on julkaistu YP-lehdessä 13.9.2021.

Viime viikkoina ravintola-alan epäkohdat ovat nousseet julkisuuteen, kun alan nuoret työntekijät kyllästyivät olemaan hiljaa. Tutkijoina olemme seuranneet keskustelua kiinnostuneena ja samalla ihailleet nuoria, jotka omilla nimillään ja kasvoillaan ovat kertoneet kohtaamistaan ongelmista.

Olemme viimeisen vuoden aikana haastatelleet ravintola-alalla työskenteleviä nuoria kahdessa eri tutkimushankkeessa. He tekivät töitä tarjoilijoina, kokkeina ja baarityöntekijöinä ympäri Suomea hyvin erilaisissa ravintoloissa, monet osa-aikaisina tai nollatuntisopimuksella. Koronapandemia aikana monet olivat lomautettuina.

Julkisuuteen noussut kohu on keskittynyt pääasiassa yhden suuren ketjuravintolan toimintakulttuuriin, mutta haastatteluidemme perusteella ongelmat eivät koske yksittäistä pikaruokaketjua, vaan ravintola-alaa laajemminkin. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä lähes neljäsosa on 18–24-vuotiaita (Tanner 2019, 9), joten nuorten kokemuksia kannattaa kuunnella. 

Kuormittavaa työtä, epätyypillisiä työsopimuksia

Työ ravintola-alalla on kiireistä, kuormittavaa ja matalasti palkattua. Julkisuuteen nousseet epäkohdat eivät yllätä, sillä tavanomaisten työsuhteiden ja työpäivien kuvauksen lisäksi kuulimme haastatteluissa toistuvia tarinoita työnantajista, jotka kieltävät sairaslomia, jättävät palkkoja maksamatta, eivätkä noudata työsopimuksia. Puhumattakaan 10 litran ämpäreistä, joihin pitäisi pissata takahuoneessa, sillä vessaan asti meneminen vie liikaa aikaa. Työvuorot saattoivat venyä 14-tuntisiksi, taukoja ei ehditä pitää, eikä ravintolan sulkemisajankohdasta ja työvuoron päättymisestä ylipäätään ollut vuoron alussa aina tietoa. Kiireen takia työergonomiaan on hankala kiinnittää huomiota, jolloin voi tulla fyysisiä ongelmia. 

Esimerkit eivät koske kaikkia ravintoloita, mutta kuvaavat niitä vaikeita tilanteita, joita nuoret joutuvat toistuvasti ratkomaan. He ovat ongelmien edessä usein myös hyvin yksin, sillä omista oikeuksista on vaikea pitää kiinni, eivätkä ne aina ole nuorilla edes tiedossa. Nuorilta odotetaan jatkuvaa joustamista ja sopeutumista alalla vakiintuneisiin toimintatapoihin.  

Ravintola-alalla on tavallista, että työntekijät ovat jossain muussa kuin vakituisessa kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa. Majoitus- ja ravitsemisalalla osa-aikaisesti työskentelee noin 40 prosenttia palkansaajista, kun vastaava luku kaikkien palkansaajien kohdalla on noin 15 prosenttia. Nollatuntisopimuksella töitä tekee alalla 13 prosenttia työntekijöistä (Tanner 2019). Epätyypilliset työsuhteet altistavat palkkatyököyhyydelle (Tanner 2019) ja tekevät toimeentulosta epävarmaa. Haastatteluissa nuoret kertoivat täydentävänsä niukkaa toimeentuloa tekemällä töitä palkanlisien takia iltaisin ja viikonloppuisin, tekemällä kahta työtä, tai kääntymällä aika ajoin sosiaaliturvan puoleen. 

Koronapandemian alkaessa työt vähenivät välittömästi, samalla kun vähissä työvuoroissa saattoi olla alimiehityksen takia tavallistakin kiireisempää. Lomautetuista monet alkoivat pohtia erään haastateltavan tavoin alan vaihtoa: ”Sitä rupes miettiin, että oisko jotain muita vaihtoehtoja, mitkä olis vähän vähemmän hektisiä, kun ei ollukkaan jatkuvasti väsynyt, ei jatkuvasti särkenyt joka paikkaan tai ollu jatkuvasti stressissä”. 

Työoloja vaikea parantaa, vaihtoehdoksi jää äänestää jaloilla

Nuorilla työntekijöillä on huonot mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Ongelmat eivät helposti nouse esiin, sillä kuormittavia työoloja ja epävarmuutta pidetään alan tapana. Kova työnteko ja yksilön kyky selvitä kovissa oloissa ovat myös osa ammattiylpeyttä. Alalla on mahdollista edetä nopeasti, mikä tarkoittaa, että esihenkilöasemassa olevat saattavat myös olla hyvin nuoria ja tiedot työehdoista olla vähäisiä vastuullisesta asemasta huolimatta. Haastatelluista nuorista osa ei kuulunut ammattiliittoon ollenkaan. Monet heistä, jotka kuuluivat, kertoivat, että ammattiliitosta avun saaminen ilman kokoaikaista jatkuvaa palkkatyösuhdetta voi olla vaikeaa: ”Mä soitin PAM:iin ja ne sano että ei voi oikein mitään tehä kun sul on määräaikanen soppari”, eräs nuori kertoo. 

Näistä syistä oikeastaan ainoa toimiva keino parantaa työolojaan on äänestää jaloillaan ja toivoa, että uusi työnantaja on edellistä parempi. Työntekijöiden kova vaihtuvuus on kuitenkin ongelma, sillä ravintola-alalla tiivis työporukka on jaksamisen ja työn mielekkyyden kannalta kaikkein tärkeintä. Kun epätyypillisiä työsuhteita on paljon ja työpaikkoja vaihdetaan usein, solidaarisia ja yhteisistä saavutuksista ylpeitä työyhteisöjä ei pääse syntymään. 

Alan ongelmat kertovat työelämän eriytymisestä

Ravintola-alan ongelmissa ei ole kyse vain ravintola-alasta, vaan laajemmin työelämän eriytymisestä. Tarjolla on paljon koulutusta vaativaa hyvin palkattua työtä, mutta koko ajan vähemmän sellaista työtä, jota voi tehdä vain vähäisellä koulutuksella (SAK 2017). Ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa työskenteleekin alan koulutuksen saaneiden lisäksi paljon ihmisiä vähäisellä koulutuksella. Tutkimusten mukaan pienipalkkaisia palvelualan töitä tekevät erityisesti matalasti koulutetut nuoret, naiset ja ulkomaalaistaustaiset – siis ihmiset, jotka muutenkin ovat heikommassa asemassa saamaan äänensä kuuluviin. 

Nuorten kokemuksiin on tärkeää suhtautua vakavasti. Ravintola-ala tarjoaa mahdollisuuden päästä kiinni työelämään koulutuksesta riippumatta, eikä ole yhdentekevää, millaisen käsityksen työelämästä nuoret työuransa alussa saavat. Vähäisesti koulutettujen nuorten yhteiskunnallisesta osallistumisesta on lisäksi kannettu paljon huolta, joten olisi nurinkurista, jos nuoria ei kuunneltaisi nyt kun he tarttuvat työelämän ongelmiin ja haluavat muutosta. Ehkä tätä kautta löytyisi ratkaisu myös ravintola-alan työvoimapulaan.

Joel